Mä en usko tarua lainkaan
ettei eläinten taivasta oisi
nehän aina antavat parastaan
eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista sitten puhutaan,
miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itse luomilta luoduiltaan
ei niin Hän tehdä saisi.
-Eija Jaakola-Partanen-
***
Tupu
(Beamflower Teddy Bear)
Pitkäkarvainen collie
13.3.1992-7.8.2007
Kuvassa Tupu viettää 15-vuotissynttäreitään maaliskuussa 2007 (kuvaaja pumpulilumi)
Sain Tupun kun olin 9-vuotias. Tupu kuki vierelläni matkan lapsesta aikuiseksi.
Tupu oli sisukas koira. Selvisi monesta. Mutta sitten tuli se päivä, helteinen elokuun aamu, ettei Tupu enää jaksanut nousta ylös...
Tupu on koko ikänsä ollut perusterve. Vielä alle viikko ennen Tupun kuolemaa eläinlääkäri teki Tupulle terveystarkastuksen ja kaikki oli kunnossa. Sydänkin oli hyvä. Eturauhanen oli hieman suurentunut mutta ei pahasti ja siihen Tupu sai hormonipiikin.
Kuvassa Tupu viettää 15-vuotissynttäreitään maaliskuussa 2007 (kuvaaja pumpulilumi)
Luultavasti Tupu siis kuoli vanhuuteen. Olihan Tupu jo 15 vuotta 4 kuukautta vanha.
Kaipaamme sinua niin paljon ja ikuisesti, Tupu.
Mutta tiedän että näemme vielä joskus....
Viimeinen kuva Tupusta otettu 4.8.2007 lauantaina, Tupu kuoli tiistaina.
***
Keitä Tupulla on siellä taivaassa kaverinaan?
***
Wilma
(Mar-Lini Olivia)
Berninpaimenkoira
11.8.2003-22.8.2009
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Annina%7C%7C&image_id=110024905
Ikävöiden Annina ja perhe
Nallukka
(Wild Frontier Lucky Fellow)
Irlanninsusikoira
4.5.2002-24.3.2005
(kuva Sini Keto)
Nallukka tuli meille pentuna ja oli oikea unelma poika, todellinen samettisilmä.
Nallukan silmät ja katse olivat todellakin, kuin " samettia".
Ihanampaa poikaa en olisi voinut kuvitellakaan.
Nallukalta jouduttiin jo pentuna leikkaamaan luupala kyynärpäästä ja dreeniletkut olivat auki n. pari viikkoa,
mutta onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja kyynärpää saatiin kuntoon.
Nallukka kasvoi kuitenkin hyvin ja vietimme ne hetket, jotka saimme samoillen luonnossa ja laumassamme kirmaillen.
Nallukalla oli E-lonkat ja selkäranka alkoi taipua " kaarelle " .. oli TAAS tehtävä raskas päätös ..
Sairaus vei voiton Nallukan ollessa vain 2.v 10.kk .. RAKAS NALLUKKANI ja mitä Ihanin Ystäväni.
Viimeisen kerran sain sanoa VAPAA .. RAKAS NALLUKKAMME, RÖLLIMME & LÖLLYKKÄMME
Kun suru häipyy tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen.
Kuljemme nyt kuunnellen, on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen, vaan tunnemme kaipuuta syvää.
Ei yllättäin äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton, mut tiedämme sun hyvä olla on.
Emme katoa taivaisiin, emme maan multiin vaan muutamme rakkaittemme sydämiin ..
sieltä maailmaa tervehtien heidän jokaisessa teossaan.
***
Dexi
(Defekt Nostrum)
Bokseri
1.4.1992-24.10.2002
(kuva Sini Keto)
Dexi oli tyypillinen bokseri.
Ehti joka paikkaan ja keksi mitä ihmeellisempiä asioita.
Dexi oli erittäin sosiaalinen poika.
Dexi oli valkoinen bokseri, mutta pigmenttiä alkoi tulla n.3-vuoden iässä.
Dexillä oli silloin tällöin ns. valikoiva kuulo, mutta oli mitä Ihanin Ystäväni.
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen voin kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.
(Eino Leino)
***
Sherardias Fraxinus
Pitkäkarvainen collie
Älä yritä, ystävä, lohduttaa.
Älä kirjein tai soitoin helpottaa.
On tuskaa nyt sieluni joka hiven.
Taoin muistojen kiveen jo kolmannen nimen.
Pois on soopeli rakkaani uskollinen.
Opin.
Tuskastakin olen kiitollinen.
En pyydä älyä lääkärin,
en kirjajärkeä professorin.
Minä rukoilen sydäntä viisasta
jolle selviäis mykkä viestintä.
Joka vaistoais, näkis katseesta sen
jos rakkahin ei ole onnellinen.
Ei sanaton sanoin selitä
jos rakkaimmat muuten ei ymmärrä.
Elo onnellisin, elo lyhyin lie.
Äidin lempeiden silmien valvoma tie.
Omat, kultaiset sisaret, veljeni somat.
Nämä kukkivat kunnaat ja pihat omat.
Hän ei lähteä ees´ vielä ehtinyt.
Uus kotimaa häntä vaille jää nyt.
Hän syntyi vain Saarenmaan maisemiin,
ja pois uinahti nuoruuden unelmiin.
(Lainattu Deltameios In Memorian Paula Laitinen. Muokattu)
***
Nessa
Bokseri
(kuva Johanna Aarnio)
Valkoinen bokseri Nessa kuoli 1-vuotiaana munuaisten vakavaan vajaatoimintaan. Nessa on syntynyt kuvassa olevan Miska-vauvan kanssa samana päivänä eli 5.11.2004.
***
Aapo
(Junkertums Apoll)
Saksanpaimenkoira
22.7.1997-13.1.2006
(Kuva Tia Melberg)
***
Sara
(Jaslane's Belwitch Bijou)
Irlanninsusikoira
3.2.1997-3.8.2003
(kuva Sini Keto)
Sara tuli 3.v ikäisenä ja sopeutui tosi hyvin laumaamme.
Sara oli todella " pirtsakka " typykkä.
Sara oli ensimmäinen irlanninsusikoirani ja vei sydämeni täysin irliksille.
Vieläkin muistan, kun kasvattaja sanoi, että koira on nypittävä rotu ja enkös minä "torvi" mennyt ja leikkasin koko
koiran karvat aivan lyhyeksi. Kasvattaja sai valokuvan ja oli todella "tyrmistynyt", että mitä olin mennyt tekemään.
Sara oli ihanan luontoinen ja oli ns. varjoni eli kulki aina perässäni minne sitten meninkin.
Sairaus vei voiton, mutta Sara oli mitä Ihanin Ystäväni.
***
Blackie
Pitkäkarvainen collie
19.8.2005-20.10.2006
(kuva Jatta Kokkonen)
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän,
älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin paljon hyvää,
tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän, kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä, jota minulle osoitat,
vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet aina läheisiä - me kaksi
Älä turhaan anna sydämesi itkeä.
-tuntematon-
***
Rhonda
(Rhonda von der Weyermühle)
Dobermanni
10.3.1995-15.12.2003
Koko perheen rakas ystävä on poissa
(kuva Päivi Reijonen)
(kuva Päivi Reijonen)
Rhonda von der Weyermühle, tuli minulle äitienpäivänä 1995. Edellistä
dobermanniani pehmeämpi ja ohjaajaherkempi, mutta
ihana kouluttaa: valtava miellyttämisenhalu, se eli ja
hengitti vain odottaakseen minun seuraavaa toivettani.
Rhonda oli sosiaalinen ja hyväluonteinen koira, joka
sai monet ihmiset muuttamaan mieltään dobermanneista.
Myös Rhondasta sukeutui oivallinen frisbeekoira.
Poikamme Tuomas syntyi Rhondan ollessa 2-vuotias ja
heillä sujui alusta asti loistavasti. Jos olimme
poissa ja pojalla oli vieras hoitaja, hän meni
mieluummin lohtua hakemaan Rhondan viereen kuin
ihmisen syliin. Kahdeksanvuotiaana Rhonda sai
mahalaukunkiertymän, leikattiin, mutta ei selvinnyt.
Tuomas ikävöi Rhondaa vieläkin.
(kuva Päivi Reijonen)
***
Susu
(Malibu Medium)
Tanskandoggi
26.5.1997-15.4.2002
Susu oli kuin ajatus.
Jo lentokentällä pentuna häkissä tullessaan Suomeen Susu seurasi kaikkea tarkkaan,
eikä pelännyt mitään.
Saimme monia ihania & hauskoja hetkiä viettää ne vuodet,
jotka saimme Susun kanssa yhdessä viettää.
Susulla oli ihana tapa nukkua vieressäni selällään ja välillä nuolla.
Sairaus vei voiton, mutta Susu oli mitä Ihanin Ystäväni.
Viimeisen kerran jouduin sanomaan VAPAA .. RAKAS & IHANA SUSU & SUSULI.
Ikävä on sanoin kuvaamaton, mutta muistojamme ei vie kukaan .. "
(kuva Sini Keto)
***
Kiinanpalatsikoira Sohvi
24.1.1998-18.6.2008
Ikuisesti sinua muistaen koko perhe
Sohvi oli kiinanpalatsikoira,ja saimme Sohvin ihan pienenä pikkuvauvana,hän oli
pieni karvapallero.Sohvi koki 10ihanaa vuotta kanssani,ne ei unohdu ikinä!
Tähän ei mahdu edes kirjoittamaan kaikkea ihanaa asiaa sinusta.
Kiitos Sohvi,kun olit aina lohduttamassa minua kun minä olin surullinen ja
olit aina tuhisemassa vieressäni,kun oli yksinäistä! KIITOS
Sohvilla massu reistaili,joten veimme äitin kanssa Sohvin eläinlääkärille,olimme varanneet ajan tähystykseen,jossa Sohvin massusta saataisiin tietoa mikä on vialla,kun saavuimme lääkäriin,lääkäri tutki Sohvia vähän aikaa ja sanoi:''Sohvi on kyllä todella sairas,Sohvi täytyy lopettaa...'' Minä en osannut yhtään aavistaa sellaista,joten se tuli todella yllätyksenä,purskahdin itkuun,kun tajusin että pikku päivänpaisteeni on poissa kohta.
Nyt olet siellä sateenkaarisilloilla ilman mitään kipuja ja vaivoja,siellä temmellät iloisena muiden eläinten kanssa!
Kiitos minun pikku päivänpaisteeni,että tulit elämääni
Mitä olisinkaan tehnyt ilman sinua?
Kiitos kun jaoit kanssani ilot ja surut
Olo ei ollut koskaan yksinäinen kun tuhisit vierelläni
Sinua kun katsoi,ei voinut olla hymyilemättä
Kun sinun päivä koitti,minä itkuun vaivuin,samalla tajusin
että lähdet ikiajoiksi,mutta muistoissani pysyt ainiaan
Vielä tahtoisin kertoa sinulla,miten tärkeä olet minulle
Miten paljon merkitset minulle,miten paljon rakastan sinua
Ja miten paljon ikävöin sinua!
Nyt on sinun hyvä olla,ei minun tartte huolissani olla
Sateenkaarisillalla lötköttelet,vihreillä niityillä juoksentelet
Enkelit sinut sinne toi,onnellisen tunteen mä siitä koin
Sinun ei tartte enää kärsiä ja pääsit viimein pois tuskistasi
Siellä muiden eläinten kanssa temmeltelet,iloissasi olet
Grillaat siellä makkaraa,lempiherkkuasihan se oli
Nuuskit myös päivänkakkaraa muistellen menneitä kesiä kanssani
Joka ilta mä sinua mietin,ihania hetkiä muistelen
Muistot pysyvät aina sydämmessänii,katsot minua pilvenkukkuraltasi
Nyt sä katsot sieltä ylhäältä mua
Muista mä rakastan sua
