Tämän runon minä omistin
Tupulle
13.3.1992-7.8.2007
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat, tähän rantaan,
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa, ystäväni,
en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää,
muu on nyt yhdentekevää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.
-Markus Bäckström-
Kuva on otettu 7.8.2007 Tupun hautaamisen jälkeen (kuvaaja pumpulilumi)
Tässä on runoja joita sain muilta koiranomistajilta lohdutukseksi kun menetimme rakkaan colliemme Tupun reilun 15 vuoden iässä
Alla taivaankaaren tumman uinuu maa,
pitkän päivän touhut nyt jo nukuttaa.
Nyt hiljaa silmäs sulje ja pääsi pieni
paina unenkeijun kainaloon.
Kuva on Tupun 15-vuotissynttäreiltä. (kuvaaja pumpulilumi)
Kuvassa Tupu 15-vuotissynttäreillään makaamassa lumihangessa. (kuvaaja pumpulilumi)
***
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-Nicholas Evans-
(kuvaaja pumpulilumi)
***
Vaipui voimasi hiljalleen,
hetki lähdön läheni.
Päivänä kauniin kesäisen,
tuli luoksesi lepo ikuinen.
(kuvaaja pumpulilumi)
(kuvaaja pumpulilumi)
***
Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän mitä kaivata..
Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on..
Kauniita muistorunoja joita olette lähettäneet tälle sivulle laitettaviksi
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden.
Olet kimallus tähtien, pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.
(Kuvaaja pumpulilumi)
En ole poissa, vaan luoksesi saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tumman illan myötä toivotan sinulle hyvää yötä.
Tämä kuva on otettu Tupun hautaamisen jälkeen 7.8.2007 (kuvaaja pumpulilumi)
Tämä kuva on otettu 7.8.2007 Tupun hautaamisen jälkeen. Oli usvainen yö. (kuvaaja pumpulilumi)
En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokossa.
Olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat...
(Kuvaajana pumpulilumi)
En ole ikiunessa, en ole poissa,
kuljen mukanasi karikoissa.
- Eino Leino -
***
"Pihaan jäi vain
tassunjäljet,
myös meistä jäljet
toisiimme jää"
***
Sulle *** lainata voin, sanoi Jumala minulle kerran.
Sille kaksitoista vuotta elämää soin tai vain muutaman tuokion verran.
Sinun tehtäväsi on sitä rakastaa, kunnes se ylittää elämän rajan;
saat nähdä vaivaa ja uurastaa, sen pienen elämän ajan.
Se tuottaa sinulle monet huolet ja usein vie vaivasi hukkaan,
mutta surustasi se kantaa myös puolet ja sen muistot ei unohdukaan.
Se on maasta ja maaksi sen tultava on, en muuta voi luvatakaan. Eihän surusi ole pohjaton, jos et sitä iäksi omaksi saakaan?"
Ja vastasin Herralle näin;
" Olkoon niin, antaa surunkin tulla,
koiranpennulle, jonka sinulta sain, on silti kylliksi hellyyttä mulla.
Olen onnellinen, että omistin sen, joka hetkestä kiittäen. Ja surun tullessa tuskallisen, sen kestän ymmärtäen.
Ja kun ystäväni on lähtenyt koirien taivaan maahan,
tämän kiistojen maailman jättänyt,
sen muistoksi kuulkaahan,
otan toisen ***, heiluvahäntäisen haukahtajan.
Sitä rakastan ja hoidan sen pienen elämän ajan."
- Jill Harwood-
***
Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi kopin pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.
-Hannele Vänskä-
***
Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa ei voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.
Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.
***
Jossakin ylhäällä hoveissa taivaan
koiraenkeli pieni odottaa
ei enkelten kanssa leiki se lainkaan
vaan yksin portille istahtaa
"pian isäntä saapuu, tiedän sen
ja minulle huutaa kutsuen".
Muut enkelit kulkevat ohitse sen
matkalla luo valtaistuimen
se katsettaan luo niihin suruissaan
ja yhä odottaa portillaan
"mä tiedän, että jos odotan,
mua isäntä kutsuu, kutsuuhan"?
Ja isäntä alhaalla päällä maan
istuu nojatuolissaan
unohtaa joskus ja hiljaa kuiskaa
"on koira poissa, ei hännänhuiskaa"
koiraenkeli korviaan höristää
ja unissaan muistaa isäntää
Ja kun isäntä viimein tultuaan
ulkopuolella odottaa vuoroaan
että kuolema ovea raottaa
ja hänkin sisälle tulla saa
hän kuulee tutun haukunnan
pienen koiraenkelin rakkahan...
***
Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.
-Hannele Vänskä -
***
Viimeinen lento niin hieno niin hento
aurinko säteillään muistot kultaa
hän on vapaa niinkuin on sudenkorento
*nimi* lähti tuulten matkaan.
***
Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.
Viimeinen kuva Tupusta 4.8.2007 (kuvaajana pumpulilumi)
Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...
Vaan jokainen muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen -en koskaan yksin jää.
***
Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja
loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä. Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
Henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat,
jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.
***
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.
***
Muistatko ystävä lapsuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas -
miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin
olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain
sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää,
kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimoillani kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja vuodet meille toi,
niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmäni nää,
pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää -
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
polut kaikki näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,
kerallain kuljethan matkani viimeisen?
***
Vaikka *nimi* oli vain koira pien,
niin sydämeni valloitti samantien.
Kului vuodet liian nopeasti pienen ystävän,
hiipui hiljalleen pois ilo elämän.
Ei jaksanut sydän vanha tuo,
tahtoi lentää jo kotiin taivaanisän luo.
(kuva Päivi Reijonen)
Siellä kirmaa nyt -nimi- kera enkelten,
silti sydämeni suree itkien.
***
Käy enkeli
vieressäs
taivaan rantaan,
on kulkusi
kevyttä, jalkasi
kantaa.
Et suruja tunne
taivaan tiellä, on
monet rakkaat
vastassa siellä.
Sinä elät
myöskin
keskellämme,
koska säilyt aina
sydämissämme.
***
Kuulehan, nyt kerron sulle, mitä tänään kuuluu mulle.
Aika sairas olen nyt, vanha sekä väsynyt.
Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa.
Niitylle tein lystit retket, vietin monet hauskat hetket.
Siellä nautin kesäpäivät, muistot parhaat sieltä jäivät.
Sinne tahdon vielä päästä, nauttimaan hetken kesäsäästä.
(Kuvaaja pumpulilumi)
Jos jaksan, tutun reitin kuljen, ja viimein hiljaa silmät suljen.
Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot.
Ei untani voi enää estää, vain ystävyys se yhä kestää.
***
Kerran on kuoltava parhaidenkin,
ystävän syliin tai kesken lenkin.
Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä,
pelättiin teltassa ukkossäitä.
Ikää kai kertyi molemmille,
ei piitattu siitä, me naurettiin sille.
Yhdessä vuosia yksitoista.
Kuluivat hetkessä. Uskotko moista?
Kevät herää, sulaa maa.
(kuvaajana pumpulilumi)
Vain mummokoiraa nukuttaa.
Tuttuun pihaan sä päätit retken.
Olisit vielä viipynyt hetken.
***
Koiria kuolee,
mutta he eivät ikinä katoa.
Heidän muistonsa laskee auringon mailleen,
herättää ruohon
ja maalaa taivaalle sateenkaaren.
Menneiden ystävien muistot
elävät aaltojen lyödessä rantaan
ja tähdenlennoissa.
Tuulen huminassa he kuiskaavat meille,
ettemme kaipaisi heitä niin paljon,
sillä heillä on nyt hyvä olla.
***
Satoi sinä päivänä kun synnyit.
Jumala itki kun menetti rakkaimman enkelinsä.
Vähän aika sitten hän sai sinut takaisin.
Mutta lähtösi jätti aukon sydämeeni.
Onneksi muistot sinusta ovat paikkaamassa tätä aukkoa.
Lepää rauhassa, joku päivä olen pitämässä sinusta taas huolen.
Kunhan ensin hoidan osuuteni elämässä. Odotan kovasti sitä päivää kun saan taas sulkea sinut syliini, halata ja suukotella pehmeää ja lämpöistä nenääsi. Katsoa kauniisiin rakkautta ja ystävällisyyttä täynnä oleviin suklaasilmiisi.
***
Tiedän nyt, sun on parempi näin.
Kivut, tuskat takanapäin.
Ansaitset unen rauhaisan ja
kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää,
ne on rakkautta ja ikävää.
***
Väsyit olemaan rohkea ja liian hento,
Elämäsi oli hauras kuin enkelinlento,
Nimesi mä kirjoitan pehmeään santaan,
Jälkesi johtaa taivaanrantaan.
Vasta silloin kuolee,
Kun unohdetaan,
Sinua,
Pikkuista,
Ei täällä unohda kukaan.
***
Ulkona satoi lunta, näinkö unta?
Pieni hiutale taivaalla lenteli,
sylissään taikaenkeli.
Kädessään rakkautta, lämpöä, voimia kantoi,
rakkaalta ystävältä terveisiä antoi.
***
Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiranpoikasta.
Rakas koira valolta silmänsä sulkee,
tietämättään kohti taivasta kulkee.
Kuvassa Tupu nukkumassa 15-vuotiaana (kuvaaja pumpulilumi)
Hetki jolloin kanssasi olla sain
oli unta jo tänään vain.
Rakastan sua edelleen,
ei mikään tule väliimme.
Vaikka kaukana olet tästä lähtien,
sydämessäni paikkasi ikuinen.
Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja teoissain.
-Tuntematon-
***
Tassun jälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin, merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni.
- Sini Lindroos -
(kuva pumpulilumi)
***
Aurinko nousee on kastetta maassa.
Aika on herätä, nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee.
Aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
(kuva pumpulilumi)
- Kari Rydman: Niin kaunis on maa -
***
Lensit pois taivaisiin,
jokaisen eläimen unelmiin,
katson joskus pilviin,
ja voin nähä et istut siin
Kun lensit pois taivaisiin,
niin me hautajaiset pidettiin,
sitten sua vain surettiin,
ja hautas vierel pysyttiin
Kun lensit pois taivaisiin,
niin sua vain ikävöitiin,
aina haudalles mentiin,
ja elää koitettiin
Jos tätä runoa jatketaan,
se ei mahtuis tähän ollenkaan,
ja tiiän et sä et haluis et me jatketaan,
koska se kestäis meijän kuolemaan..
***
Hautakummun alla nukkuu syvää unta,
ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.
Sydän pieni sammui kesken leikin,
minne lienee enkeli veikin.
Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina,
elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.
***
Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.
***
Lähdit kun aamu valkeni,
kesän kynnyksellä.
Päästänyt en olisi rakkaintani,
en saanut hyvästellä.
Jos ajan saisin takaisin
sen meidän yhteisen retken.
Mitä siitä muuttaisin?
Vain sen viimeisen hetken.
Olisin tahtonut olla vierelläsi,
hellästi sylissä pitää.
Kulkea tukien kanssasi,
antaa voimia lisää.
Lähdithän rauhassa unessa,
luokse muiden rakkaiden,
lähdithän kivutta tuskatta,
luo jo meitä ennen menneiden.
Tule uniini, päivieni ajatuksiin
jää sydämeeni asumaan.
Kaipaan sinua kaipaan niin,
tule meitä tänne katsomaan.
***
Harmaa pää vaipui käsivarsilleni, silmät raukeat
taisivat tähytä jo muille rannoille.
Vielä viiksi värähti, vahva sydän.
"Vielä vähän lisää lääkettä." sanoi lääkäri.
Hän herttainen oli, rauhallinen. Odotimme...
Liekki sammui vanhuksen. Peittelin, maan syliin
laskin kyynelin ja suudelmin matkaan lähetin.
Tuli aurinko kurkistamaan harmauden keskeltä.
Tiesin, hän perillä oli. Kello raksuttaa aikaa tyhjää,
tyhjää aikaa, minun ikävääni.
Ystäväni poissa, puolet minusta!
***
Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.
-Johanna Niskanen -
***
Nimesi sun muistan,
mieleeni sen ikuistan.
Kuvasi sun kehystän,
rakkaan hyvän ystävän.
Nyt syttyi taivaalle uusi tähti,
kun rakas koirani viimeiselle matkalle lähti.
Nyt olet tähti, nyt olet maa,
tuulessa saatamme koskettaa.
Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit
ja minä jäin. Itkemään.
***
Älä itke, vaikket näe syksyn kirjavia lehtiä.
Älä itke, vaikket tunne lumihiutaleita kuonollasi.
Älä itke, vaikket saa joululahjoja ja vietä joulua.
Älä itke, vaikket voi juosta keväisellä pellolla.
Älä itke, vaikket nää kesän auringon paistetta.
Älä itke - sillä minä itken.
(kuva pumpulilumi)
***
Kun kuolema käy, on niin hiljaa talo,
haihtuu lämpö, hiipuu valo.
Nyt käyn läpi yksinäisten huoneiden
kera kyynelten - ja muistojen.
-Päivi Reijonen, 2003-
***
Kun sinä kuolit,
keräsin pois hihnan ja pannan,
pedit ja peitot ja harjat,
tyhjät kupit,
joita et enää koskaan kolistaisi.
En tehnyt sitä siksi,
että haluaisin unohtaa.
En vain halua muistaa
jokaisen päivän jokainen hetki.
Muistan sinut joka aamu,
kun kylmä kuono ei tönikään minua hereille.
Muistan sinut kun avaan verhot katsoakseni,
millaiset vaatteet laitan ylleni aamulenkille.
Kun laitan voileipää, käteni haroo tyhjää paikkaa
missä kuppisi olivat ja muistan,
ettet enää ole jakamassa aamiaista kanssani.
Eteisessä ei enää olekaan tungosta,
hihnasi ei roiku oven vieressä,
ja minä teen kävelyni yksin.
Hetki hetkeltä minä muistan sinut.
Kaikkein eniten ikävöin sinua iltaisin,
kun en kuule tuttua kahinaa
etsiessäsi hyvää asentoa pediltäsi.
En enää kuule syvää, tyytyväistä huokausta
kun asetut aloillesi pitkän päivän jälkeen.
Et ole vartioimassa untani.
Käteni ei enää kosketa korviesi silkkiä.
Kyllä minä muistan sinut.
- Päivi Reijonen, 2007 -
***
Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään
-Kaija Koo-
***
Älkää turhaan itkekö.
Sain elää rikkaan elämän, ja nyt on minun aikani päästä lentoon.
Saada takaisin nuoruuteni elinvoimat, olla vapaa liitämään lailla linnun.
Ja muistakaa, että en ole kokonaan poissa.
Vaikka ette minua enää näe, kuljen silti mukananne.
Jään asumaan sydämiinne.
Minä katselen teitä pilvistä, seuraan joka askeltanne.
Minä vartioin untanne.
Kun olette surullisia tai yksinäisiä, minä olen luonanne.
Eikä eromme ole ikuinen, vielä tulee päivä jolloin taas tapaamme.
***
En koskaan aiemmin rukoillut
kai liene niin palavasti:
Oi Jumala, Luojamme laupias,
Tee koirille Koirien Taivas.
Siellä sinunkin, ystävä rakkahin,
kaikki palkitaan maalliset vaivas.
Ja istuta kukka ja pensas ja puu.
Ja piilota nakki ja paisti ja luu.
(kuva pumpulilumi)
Vie postipoika ja taksi
sinne lemmikin haukuttavaksi.
Tee leveä sohva ja ulvontakuu
ja vilvoita läähättävä suu.
Vielä suihkulähteitä kaksi;
Toisen tarkoitus: polskittavaksi.
***
Kaunis on kuunella kutsua luojan,
nukkua silloin kun uupunut on.
Siirtyä sinne missä rauha,
missä tuskakin tuntematon.
***
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan. Antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti.
(kirjasta Lahja, Danielle Steel)
***
Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.
***
Niin suuri on maa
metsät, niityt järvet, vuoret
sen pintaa verhoaa.
Niin suuri on maa
kissat, koirat, tuhannet tassut
sen laaksoissa vaeltaa.
Niin suuri on maa
jokainen kulkija, harmaaturkki,
sen sylissä levon saa.
(Mikael Ilves)
***
Ystävä mennyt on
ja suruni suunnaton.
Ei kulje vierelläin
mä yksin jäin.
Poissa hän ei olekaan,
jäi sydämeeni asumaan.
Taas kulkee vierelläin
mun loppuelämäin.
***
Koiraenkeliksi,
tähden tuikkeeksi taivaalle,
tuulenhenkäykseksi poskellesi.
Auringonnousuksi metsän takaa.
Koiraenkeliksi, sinä oma rakas!
***
Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.
***
On suru suuri lohduton,
ystävämme poissa on.
Vain muistot kauniit pitää saan,
ne voimaa antaa elämään.
***
Tänään on se päivä
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen vanha ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista
yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa kohtaamme jälleen
emmekä eroa koskaan.
***
On muistoja, joita ei aika
eikä vuodet viedä voi,
on muistoja, joiden taika
iät kaiket sielussa soi.
***
"Minun täytyy jatkaa,
joku kutsuu kulkemaan,
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa,
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinnassa,
siellä olen minäkin.
Siellä missä korkealla,
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Avara on taivaan syli.
Tuulen tietä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää, tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin,
iltatuulen hyväilyssä,
siinä olen minäkin."
